webistä tältä sivustolta

Uutisarkisto I coyotefilm.fi I cameraworks.fi I

Rieskaronmäki on merkittävä esihistoriallinen kohde Suomessa.

Tässä ikkunassa esitellään coyotefilm.fi soittolistoja. Tällä kertaa esittelyssä on videoita maailmalta – otoksia ja tarinoita eri puolilta maailmaa, hetkiä ja näkökulmia, jotka laajentavat arjen horisonttia. Soittolistoja vaihdetaan ajoittain, ja niiden kautta pääset tutustumaan eri aiheisiin ja teemoihin Coyote Filmin tuotannoista ja yhteistyöprojekteista.

Trumpin loppuvuosi 2025 oli kiistanalainen monin tavoin

Frans. K

Tässä on yhteenveto Donald Trumpin poliittisesti merkittävimmistä ja laajalti raportoituina pidetyistä virheistä tai kiistanalaisista päätöksistä loppuvuoden 2025 aikana.

Heikot kannatusluvut ja talouden kritiikki

Trump päätti vuoden 2025 heikommilla suosio­luvuilla kuin ensimmäisellä kaudellaan vastaavaan aikaan, osittain taloushuolien takia. Tämä heijastaa yleistä tyytymättömyyttä talouden tilaan ja presidentin politiikkaan. (Forbes)

Vetoja infrastruktuuri- ja alkuperäiskansojen hankkeille

Trump käytti veto-oikeutta kahteen lainsäädäntöön Colorado-vesiprojektiin ja Florida-osavaltion alkuperäiskansojen rahoitukseen, mikä herätti laajaa kritiikkiä, koska kyseiset hankkeet olivat saaneet laaja-puolueisen tuen ja olisivat tuoneet konkreettista hyötyä paikallisille yhteisöille. (Reuters)

Rahoituksen jäädyttämiset ja polarisoiva retoriikka

Hallinto päätti jäädyttää osavaltion varhaiskasvatusrahoitusta Minnesotassa ja Trump teki sitä seuranneessa retoriikassa henkilökohtaisia ja vääristeltyjä syytöksiä tietyistä ryhmistä, mikä kärjisti poliittista jakautumista. (Guardian)

Kiistanalainen turvallisuusstrategia ja ulkopolitiikka

Trumpin 2025 National Security Strategy (kansallinen turvallisuusstrategia) herätti laajaa kritiikkiä sen linjauksista ja prioriteeteista eri asiantuntijoiden keskuudessa. Kritiikit koskivat mm. painotuksia, jotka joiden katsottiin voivan heikentää Yhdysvaltain globaalia vaikutusvaltaa tai liittolaissuhteita. (Brookings)

Julkiset kömmähdykset ja imagolliset virheet

Trump sai osakseen pilkkaa, kun hän esimerkiksi puhui julkisesti epäselvästi tai teki kömpelöitä lausuntoja (kuten median mukaan väärän numeron soittamisesta armeijaostoissa) tai muita viestinnällisiä virheitä, jotka ruokkivat kritiikkiä hänen johtamistyylistään. (The Times of India)

Laajat protestit (“No Kings” / presidenttiä vastaan) ympäri Yhdysvaltoja – miljoonat protestoivat Trumpin politiikkaa ja sen koettua autoritaarisuutta.

Useiden liittovaltion tutkintaviranomaisten irtisanomiset/tapahtumat herättivät huolta tarkkailun ja valvonnan heikkenemisestä hallinnossa.

Nämä kaikki tekivät Trumpin kauden loppupuoliskosta erittäin polarisoivan ajanjakson Yhdysvalloissa ja maailmalla.

Katso Muujärveä

HS 28.12.2025

Harva on kuullutkaan syrjäisestä Muujärvestä. Lähinnä se on tuottanut puuta. Kunnes se sai toisen tehtävän: lähettää miehiä sotaan Ukrainaan.

Aivan Suomen itärajan takana avautuu alue, joka on kaksi kertaa Uudenmaan kokoinen, mutta jossa elää alle 8 000 asukasta. Se on Muujärvi, venäjäksi Mujezerski. Harva on kuullut siitä.

Kartoissa se tunnetaan myös nimellä Mujejärvi, joka on syntynyt käännösvirheestä venäjän kautta.

Muujärvi on kuin Venäjä pienoiskoossa. Jos haluaa tietää, miten neljä sodan vuotta ovat Venäjää runnelleet, kannattaa katsoa juuri tällaisia seutuja.

Muujärvi on tyypillistä Venäjän syrjäseutua. Taantuva alue, jolla on tähän asti ollut pääasiassa yksi tehtävä: tuottaa puuta.

Mitä Muujärvelle kuuluu? Parasta olisi vastata menemällä Muujärvelle, mutta se ei ole aivan niin helppoa. Marraskuussa 2025 Venäjän turvallisuuspalvelu FSB laajensi rajavyöhykettä niin, että suurin osa Muujärven piiristä jää sen sisään. Enää sinne ei noin vain mennä. Siksi tämä juttu on laadittu seuraamalla Muujärven piirin paikallisuutisia ja someryhmiä. Haastattelujen saaminen on vaikeampaa. Ihmiset arastelevat puhua suomalaiselle medialle. ”Pelkään keskustella kanssasi”, vastaa yksi muujärveläinen, mutta suostuu silti puhumaan.

Salatut elämät

HS 11.12.2025

Moskovassa majailee joukko kansainvälisesti eristettyjä hylkiöitä, jotka Venäjä on ottanut siipiensä suojaan. Tunnetuin heistä on Syyrian entinen diktaattori Bashar al-Assad.

Teräs ja peilipinta viiltävät auki Moskovan talvisen taivaan. Moscow Cityn pilvenpiirtäjät nousevat harmaudesta vallan ja koskemattomuuden linnakkeena. Jossain tuolla yläkerroksissa asuu todennäköisesti Bashar al-Assad.

Maailman silmissä hän on hylkiö: syrjäytetty syyrialaisdiktaattori, jonka syntilista on pitkä. Al-Assadia syytetään siviilien teloittamisesta, sairaaloiden pommittamisesta, kemiallisten aseiden käytöstä ja järjestelmällisestä kidutuksesta – muun muassa.

Venäjän rooli al-Assadin tukena on ollut ratkaiseva koko Syyrian sodan ajan. Kun hänet syrjäytettiin vallasta vuosi sitten, venäläiset tarjosivat poliittista suojaa. Virallisesti Venäjä myönsi perheelle turvapaikan “humanitaarisin perustein”.

Nämä korttelit ovat Moskovan keskustan kalleimpia ja raskaimmin vartioituja. Tiettävästi juuri tänne on ankkuroitu al-Assadin uusi elämä.

Suvaitseeko itsenäinen Suomi itsenäistä ajattelua?

HS 7.12.2025

Itsenäisyyspäivää vietettiin vakavien uutisten keskellä. Neljä median tuntijaa pohtii, kangistavatko turvallisuuden uhat ja pelot suomalaista keskustelua liikaa.

Juha Itkonen: Isänmaasta on tullut taistelukenttä

Isänmaasta käydään jatkuvaa taistelua, joka kärjistyy joulukuun kuudentena. Kaduilla marssii äärioikeiston kulkueita. Kansanedustaja saattaa kieltäytyä tasavallan presidentin kutsusta ja liittyä heidän joukkoonsa. Yhteisestä juhlapäivästä on tullut päivä, josta oikeastaan vain toivoo Suomen taas jotenkin selviävän.

Reetta Räty: Rakas ja ainoa äidinmaa

PELKÄÄN, että Suomen militarisoituminen syvenee ja sisäänpäin käpertyminen tekee ilman tukalaksi hengittää. Otamme itsestäänselvyytenä, että ainoaa sopivaa maanpuolustusta ovat aseet, panssarit ja yksituumaisuus.

Ruben Stiller: Suomesta on tullut potero

PUOLUSTUSMENOT ovat poliittisessa keskustelussamme pyhän aluetta. Kun kenraalit vaativat uutta teknologiaa, Suomen niemissä ja notkoissa kuuluu huuto: halleluja!

Timo Soini: Itsenäisyys ja isänmaa yhdistävät

SUOMI ei ole enää yhtenäiskulttuuri. Koti, uskonto ja isänmaa ovat monen mielestä mennyttä aikaa, jota voi nostalgisesti muistella itsenäisyyspäivänä, jos siltä tuntuu. Juuret ovat kuitenkin pystysuorassa kansan syvissä riveissä, hädän hetkellä nuo kaikki käsitteet heräävät eloon. Tykkäsit tai et.

Lue lisää

Entinen suuruus

HS 7.12.2025

Suomen ulkopolitiikassa on ollut 300 vuoden ajan kaksi päälinjaa. Toisen mukaan naapurissa on imperialistinen suurvalta, jota pitää vastustaa. Toisen mukaan sitä pitää ymmärtää. Nyt ymmärtäjiä on vain yksi: Paavo Väyrynen.

Paavo Väyrynen on Suomen valtiojohdon kanssa eri mieltä kaikesta: Natosta, EU:sta, Venäjästä. ”Kyllä, näin voi sanoa. Itse asiassa olen ollut 1980-luvulta lähtien eri mieltä politiikan valtavirran kanssa.” Erityisen eri mieltä Väyrynen on ollut helmikuusta 2022, jolloin Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan.

Puoli vuotta myöhemmin hän kirjoitti blogissaan: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka suistui raiteiltaan kuluneena keväänä, kun maamme luopui asemastaan sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana ja päätti hakea Nato-jäsenyyttä.

Paavo Väyrysen mielestä syy Ukrainan sotaan oli lännessä.

äyrynen ottaa vastaan Helsingin-asunnossaan. On hänen syntymäpäivänsä. Väyrynen täyttää tänään 79 vuotta.2 Siksi Kuukausiliite tuo hänelle kukan, jonka on valinnut Asematunnelin Kaivokukan myyjä juuri Väyrystä varten. Se on niin Paavon näköinen, myyjä sanoi. Kukka on auringonkukka, joka sattumalta on myös Ukrainan kansalliskukka.

Väyrysen mielestä Suomessa vaietaan sodan syistä. Syy ei hänen mielestään ole se, että Vladimir Putin päätti hyökätä Ukrainaan.

Ei. Syyt ovat kauempana ja eri suunnassa: lännessä. Se on sama näkemys, jota Venäjä toistaa.

”Minut leimataan Kremlin agentiksi, kun minä vain kerron tosiasioita, jotka Suomen mediassa olisi pitänyt kertoa journalismin periaatteita noudattaen.”

Väyrynen aloittaa vuodesta 2007. Vladimir Putin piti Münchenin turvallisuuskonferenssissa kuuluisan puheen, joka myöhemmin on tulkittu merkiksi Venäjän suunnanmuutoksesta.

”Russofobit puhuvat, että siellä kävi ilmi, kuinka hyökkäävä Putin on.”

Väyrynen on toista mieltä. Hänen mielestään puhe oli ”vetoava”. Putin vetosi Naton laajenemisen lopettamiseksi ja rauhanomaisen järjestyksen rakentamiseksi.

”Tämän Münchenin-kokouksen jälkeen Venäjä meilläkin julkisuudessa esitetyn tarinan mukaan päätti hyökätä Georgiaan.”

Väyrynen näkee ainakin kaksi muutakin syytä Venäjän sotaan Ukrainassa. Toinen on EU:n laajeneminen Itä-Eurooppaan, toinen taas EU:n itäisen kumppanuuden ohjelma, jota ryhdyttiin vuonna 2008 rakentamaan Ukrainalle, Valko-Venäjälle, Moldovalle ja Kaukasian maille.

”Olin silloin mukana EU-asioiden ministerivaliokunnassa ja esitin, että otetaan Venäjä edes tarkkailijaksi. Matti Vanhasen johdolla päätettiin hallituksessa näin. Mutta ei Stubb ulkoministerinä vienyt sitä neuvotteluihin. Hän oli sitoutunut Carl Bildtiin, Baltian maihin ja Puolaan ajamaan syrjivää ratkaisua.”

Sitten päästäänkin sotaan Ukrainassa.

Paavo Väyrysen mielestä Ukraina on oligarkkien hallitsema, korruptoitunut maa.

Kommentti: Paavo Väyrysen näkemykset ja vaiennettu keskustelu Ukrainan sodan taustoista
Paavo Väyrysen joulukuussa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä julkaistu haastattelu sisältää useita näkemyksiä, jotka ansaitsisivat huomattavasti laajemman julkisen keskustelun kuin mitä niille on toistaiseksi annettu. Haastattelu nostaa esiin kysymyksiä, jotka eivät istu vallitsevaan poliittiseen tulkintakehykseen – ja juuri siksi ne näyttävät jäävän sivuun.

Suomalaisessa ja laajemmin eurooppalaisessa poliittisessa keskustelussa on viime vuosina korostunut yhdenmukaisuus. Kun näkemykset poikkeavat valtaapitävien linjasta, ne leimataan helposti epäolennaisiksi tai jopa sopimattomiksi. Väyrysen esittämät arviot kansainvälisen politiikan kehityskuluista haastavat tätä asetelmaa ja pakottavat kysymään, onko julkinen keskustelu kaventunut liikaa.

Erityisesti Ukrainan sotaa koskevassa keskustelussa vastuunjako on usein esitetty yksioikoisesti. Venäjän hyökkäys on kiistatta kansainvälisen oikeuden vastainen, mutta samalla on perusteltua tarkastella myös laajempia taustatekijöitä. EU-maiden harjoittama ulkopolitiikka sekä Naton pitkäaikaiset laajentumispyrkimykset ovat olleet tiedossa jo vuosia, ja niiden vaikutuksista Euroopan turvallisuustilanteeseen on keskusteltu tutkijoiden ja asiantuntijoiden keskuudessa jo ennen sodan syttymistä.

Kysymys ei ole siitä, oikeuttaako mikään Venäjän toimet, vaan siitä, ymmärretäänkö konfliktin synty riittävän monipuolisesti. Mikäli erilaiset näkökulmat suljetaan keskustelun ulkopuolelle, vaarana on, että myös tulevia kriisejä tarkastellaan liian kapeasti.

Väyrysen haastattelu muistuttaa siitä, että demokraattisen yhteiskunnan vahvuus ei ole mielipiteiden yhdenmukaisuus, vaan kyky käydä avointa ja kriittistä keskustelua myös epämukavista näkemyksistä. Jos tietyt tulkinnat sivuutetaan automaattisesti vain siksi, etteivät ne tue vallitsevaa politiikkaa, heikennetään samalla julkisen keskustelun uskottavuutta.

Laajempi ja moniäänisempi keskustelu Ukrainan sodan taustoista ei vähennä solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan. Päinvastoin, se voi auttaa ymmärtämään, miten vastaavia konflikteja voidaan tulevaisuudessa ehkäistä. Juuri siksi Väyrysen esiin nostamat kysymykset eivät kuulu vain marginaaliin tai pienille palstoille, vaan osaksi avointa yhteiskunnallista keskustelua.

Toimittaja: Sinulla on pitkä kokemus näistä asioista. Mikä olisi voinut olla se lopputulos, joka olisi tyydyttänyt Venäjää?

Väyrynen: ”En tiedä. Ehkä tiedämme tulevaisuudessa, koska Venäjähän pyrkii siihen, että näiden sotavuosien jälkeen niistä neuvotellaan. Trump ja Yhdysvallat näyttävät olevan valmiita siihen.”

Väyrysen mielestä lännen politiikka ja EU:n laajeneminen Itä-Eurooppaan ovat johtaneet siihen, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Suomi on ollut Väyrysen mielestä tässä innolla mukana.

”Suomen ratkaisut ovat ratkaisevalla tavalla johdattaneet asioita siihen, missä me nyt olemme.”

Naiset, jotka huijaavat sukilla ja mukeilla

HS 30.11.2025

Noora, Emma ja sadat muut naiset myyvät Tori.fi:ssä ja Facebookin kirppisryhmissä tuotteita, joita heidän ei ole tarkoitustakaan lähettää.

28-vuotias savolainen Noora mainosti Facebookin villa­sukka­ryhmässä tekevänsä villasukkia tilauksesta. Eri kuvioilla, kymmenen euroa pari. Sukat olivat niin edullisia, että moni kiinnostui. Seuraavina kuukausina niitä tilasi ainakin yhdeksän ihmistä. Noora lupasi neuloa ja lähettää. Rahat hän pyysi aina etukäteen.

Kului viikkoja, sitten kuukausia. Sukkia ei kuulunut.

Yksi ostaja sai sukat lopulta helmikuussa, vaikka joulusta oli sovittu. Ne olivat väärän kokoiset. Sovittu viulukuviokin oli vääränlainen.

Muut eivät saaneet mitään. Mutta rahat menivät.

Pettyneet ostajat alkoivat tehdä Noorasta rikosilmoituksia. Eikä vain villasukista.

Seuraavien vuosien aikana Noora myi kaikenlaista: oppikirjoja, keräily­kolikoita, Kalevala-sormuksen, muumimukeja, Aalto-maljakon, koiran talutusvyön, villalankoja, Marimekon päiväpeiton, säärystimiä, pussilakanoita, verhoja, kankaita, takin, koriste-esineitä, Muumi-kattilan, kulhon ja nuolijan, taulun, peilin, pelikonsolin, leluja sekä Club One -pisteitä.

Mitään niistä hän ei lähettänyt ostajille.

Noora huijasi ostajia paitsi Facebookin kirppiksillä myös Huutonetissä ja Tori.fi:ssä. Hänen kaltaisiaan on Suomessa satoja.

Tyypillistä netin kirppar­ihuijareille on se, että huijauksia on paljon mutta yksittäisestä petoksesta saadut summat pieniä, poliisin mukaan tavallisesti viidestä eurosta 300 euroon.

Esimerkiksi lokakuussa 2022 Noora myi Facebookissa muumimukia. Sen hinnaksi oli sovittu 20 euroa.

Sitäkään hän ei koskaan lähettänyt.

Tätä juttua varten HS kävi läpi lähivuosien ajalta yli kaksisataa naisten saamaa petos­rikos­tuomiota, joissa rikos oli tehty verkko­kirpputoreilla.

Miksi juuri naisten? Koska miehiin verrattuna naisten tekemissä rikoksissa korostuvat juuri petokset.

Suomi joutuu EU:n ”tarkkailu­luokalle”: Tätä se tarkoittaa

HS 25.11.2025

Suomi rikkoo EU:n taloussääntöjä, joten komissio esittää odotetusti niin sanotun alijäämämenettelyn käynnistämistä.

Säännöt asettavat jäsenmaiden velkaantumiselle kaksi rajoitetta: julkista velkaa saa olla enintään 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen ja vuotuinen alijäämä saa olla enintään 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Alijäämä tarkoittaa, että julkisen talouden vuotuiset menot ylittävät tulot.

Suomen velkasuhde ylitti 60 prosenttia jo kauan sitten, ja nyt Suomi rikkoo komission mukaan alijäämäsääntöä.

KOMISSION tuoreen ennusteen mukaan Suomen velkasuhde nousee tänä vuonna 88,1 prosenttiin ja siitä edelleen 92,3 prosenttiin vuonna 2027. Julkisen talouden alijäämäsuhde on ennusteen mukaan tänä vuonna peräti 4,5 prosenttia, josta se laskee 3,9 prosenttiin vuonna 2027.

Alijäämät ovat niin suuria, että edes puolustusmenojen kasvuun liittyvä väliaikainen helpotus ei enää riitä pelastamaan Suomea tarkkailuluokalta.

Aseteollisuus ennen vanhuksia? NATOn pääsihteerin ajatus ja sen ongelmat

Frans. K Hetkellä, jolloin puheet käyvät yhä absurdimmiksi.

NATOn pääsihteerin puheissa korostuu yhä voimakkaammin ajatus, että liittoutuneiden on kasvatettava sotilaallisia menoja dramaattisesti ja että tämä painotus asetetaan muiden julkisten menojen, kuten sosiaali- ja vanhustenhuollon, edelle. Tämä ei ole vain tekninen budjettikeskustelu. Se on arvovalinta, jossa ihmisten hoiva ja peruspalvelut nähdään toissijaisina verrattuna aseteollisuuden ja puolustusmenojen kasvattamiseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kauniit puheet vanhusten arvokkaasta hoidosta eivät kestä, kun vastakkain asetetaan raha ja sotilaallinen varustautuminen.

NATOn pääsihteeri on painottanut, että jäsenmaiden on nostettava puolustusmenonsa selvästi yli aiemmin sovitun tason ja panostettava voimakkaasti puolustusteollisuuden kapasiteetin kasvattamiseen. Perusteluna on heikentynyt turvallisuustilanne ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Samalla viesti on ollut selvä: rahaa on löydyttävä hinnalla millä hyvänsä. Mutta julkinen talous ei toimi tyhjiössä. Jos puolustukseen kaadetaan miljardeja lisää, ne ovat pois jostain muualta – useimmiten juuri niistä palveluista, jotka koskettavat suoraan tavallisten ihmisten arkea.

Hoiva ei ole toissijainen menoerä Vanhustenhoito ei ole ideologinen lisä tai “pehmeä meno”, josta voidaan joustavasti leikata. Se on välttämätön peruspalvelu. Kun siitä säästetään, seuraukset näkyvät välittömästi: hoitajapulana, heikentyneenä hoidon laatuna ja ihmisarvoa loukkaavina olosuhteina.

Yhteiskunta ei ole turvallinen vain siksi, että sillä on enemmän aseita. Se on turvallinen silloin, kun ihmiset voivat luottaa siihen, että heistä pidetään huolta elämän kaikissa vaiheissa. Hyvinvoiva, terve ja oikeudenmukainen yhteiskunta on myös kriisinkestävä.

On helppoa puhua länsimaisista arvoista, ihmisarvosta ja solidaarisuudesta. Paljon vaikeampaa on puolustaa näitä arvoja silloin, kun rahat ohjataan mieluummin sotateollisuuteen kuin vanhusten hoivaan.

On selvää, että puolustuksella on merkitystä ja että turvallisuustilanne Euroopassa on vakava. Mutta on vaarallinen harha ajatella, että aseisiin sijoittaminen ja sosiaalinen hyvinvointi olisivat toistensa vastakohtia – tai että jälkimmäisestä voidaan tinkiä ilman seurauksia.

Jos puolustamme yhteiskuntaa, mutta samalla rapautamme sen moraalisen ja inhimillisen perustan, mitä lopulta puolustamme?

Venäjän sotilaallinen toiminta Ukrainassa on jatkunut tai kiihtynyt

Frans.K tilanne nyt 14.1.2026

Venäjän joukot ovat jatkaneet hyökkäysoperaatioita Itä- ja Etelä-Ukrainassa. Kremlin tavoitteena on yhä vallata kokonaan Donetskin, Luhanskin, Khersonin ja Zaporizhžian alueet vuonna 2025, mikä viittaa siihen, että Moskovan sotastrategia on edelleen laajentava eikä puolustuksellinen.

Venäjä on pyrkinyt laajentamaan niin kutsuttua “turvavyöhykettä” eli valtaamiaan alueita Ukrainassa ja väittänyt saavansa aloitteen rintamalla.

Venäjä on käyttänyt hypersonisia ohjuksia (esim. Oreshnik) ja laajoja ohjus- ja drooni-iskuja Ukrainan sisäalueille – mukaan lukien alueille lähellä länsiosaa kuten Lviv. Tämä ei ole perinteisesti puolustuksellista toimintaa rajoilla, vaan ennemminkin painostavaa sotilaallista strategiaa. Tällaiset iskut ovat osaltaan viesti sekä Ukrainalle että länsimaiden tukitoimille ja voivat osaltaan heikentää rauhanprosessin edistymistä.

Putin on toistuvasti ilmaissut, ettei Venäjä lopeta hyökkäystä tai aseellisia toimia ilman, että Ukraina luopuu alueista, joita Moskova pitää omanaan. Tämä viittaa siihen, että Venäjän sotastrategia ei perustu vain puolustukseen, vaan sotilaallisiin tavoitteisiin.

Tähän mennessä ei ole julkisia, vahvistettuja todisteita siitä, että Putin olisi tehnyt suoria sotilaallisia operaatioita muita maita vastaan (esim. Baltiassa tai Puolassa). Kuitenkin Venäjän johto on varoittanut, ettei se hyväksy ulkomaisten joukkojen läsnäoloa Itä-Euroopassa ja pitää niitä uhkana, mikä lisää jännitteitä.

Putin ei ole vetänyt joukkoja pois tai siirtynyt rauhanomaisempaan puolustukseen.

Hän on säilyttänyt tai jopa kasvattanut sotilaallista painetta Ukrainaa vastaan, etenkin ohjus- ja drooni-iskuilla sekä hypersonisten aseiden käytöllä.

Hyökkäysstrategian painopiste on edelleen Ukrainassa, ei laajentunut suoraan muihin Nato-tai EU-maihin.

Diplomaattisesti Putin vaatii sotilaallisia etuja (alueellisia suostumuksia) ennen aselevon sitovuutta, mikä osoittaa pysyvää halua käyttää sotilaallista voimaa neuvotteluvaltina.

Ydinisku ei ole ”vaihtoehto rauhalle” – se on rauhan loppu

Ydinaseiden koko logiikka perustuu pelotteeseen, ei käyttöön.

Ensimmäinen ydinisku Moskovaan.

Ei pakottaisi Venäjää rauhaan katkaisisi sotaa Ukrainassa pysyisi ”rajattuna”.

Vaan laukaisisi välittömästi hallitsemattoman eskalaation.

Vastaisku olisi varma kohteet eivät rajoittuisi sotilaskohteisiin Eurooppa olisi ensimmäinen kärsijä .

Oletus Venäjän kyvyttömyydestä vastata on virheellinen .

Vaikka Venäjän tavanomainen armeija on osoittautunut heikommaksi kuin odotettiin, sen ydinpelote ei ole romahtanut.

Venäjällä on edelleen: satoja strategisia ydinkärkiä sukellusveneisiin sijoitettu toisen iskun kyky automatisoituja vastaiskuj järjestelmiä (”dead hand” -tyyppinen logiikka) 👉 Yhdysvaltojen ylivoima ei poista vastaiskun varmuutta. Ydinpelotteessa yksi toimiva vastaisku = täydellinen epäonnistuminen.

Miksi EU ja USA nimenomaan välttelevät ”kovimpia aseita”

Lännen varovaisuus ei ole heikkoutta vaan eskalaation hallintaa. Pitkän kantaman iskut Venäjän sisälle on rajattu Ydinaseista ei edes vihjata käytännössä Punaisia linjoja pidetään tahallaan epäselvinä

Tavoite on: kuluttaa Venäjän kykyä jatkaa sotaa ilman, että Venäjä kokee olemassaolonsa uhatuksi

Miksi rauha näyttää toivottomalta.

Rauha ei ole nyt mahdoton siksi, että aseet ovat liian heikkoja, vaan siksi että: Putin ei voi poliittisesti hävitä sotaa Ukraina ei voi moraalisesti luopua alueistaan Länsi ei voi palkita hyökkäystä Tämä johtaa pitkään kulutussotaan, ei äkilliseen ratkaisuun.

Historiallisesti tällaiset sodat päättyvät: sisäiseen muutokseen hyökkääjässä eliitin vallanvaihtoon taloudelliseen tai sosiaaliseen romahdukseen tai neuvotteluihin vasta, kun sotilaallinen momentum on selvästi kadonnut Ei ydiniskuun.

Rehellinen johtopäätös Ajatus ”yksi murskaava isku = rauha” on ymmärrettävä tunne, mutta strategisesti vaarallinen harha. Todellisuudessa: Ydinisku ei nopeuttaisi rauhaa Se ei suojelisi Ukrainaa Se ei säästäisi eurooppalaisia Se ei olisi hallittavissa Siksi sitä ei pidetä edes todellisena vaihtoehtona, vaikka sotilaallista ylivoimaa olisi.

Ulkoministeri Rubio Yhdysvaltain turva­takuista Ukrainalle: ”Se on asia, josta täytyy keskustella”

HS 23.11.2025

Ulkoministeri Rubio ei kertonut tarkemmin, mitä vielä ratkaisemattomat kysymykset neuvotteluissa koskevat.

YHDYSVALTAIN ulkoministeri Marco Rubio kertoi puoli kymmeneltä sunnuntai-iltana Suomen aikaa, että Ukrainan ja Yhdysvaltain välisissä neuvotteluissa olisi tapahtunut "valtavaa edistystä", kertoo uutistoimisto Reuters.

Kommentti: HA Haa, katso edellisen jutun kommentti. Keskusteluja keskusteluiden perään ja mitään ei saada aikaan. Putin hykertelee karvaisia käsiään ja miettii kuinka helppoa hänen onkaan valloittaa vaikka koko Eurooppa kun eivät tumpelot pysty saamaan mitään päätöksiä aikaiseksi.

Trump: Rauhan­ehdotukseni ei ole viimeinen tarjous Ukrainalle

HA 22.11.2025

Keskusteluita rauhansuunnitelmasta käydään Genevessä sunnuntaina.

”Sodan tulee loppua tavalla tai toisella”, Trump sanoi.

Vielä perjantaina Trump sanoi, että Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin olisi hyväksyttävä Yhdysvaltain työstämä rauhansuunnitelma.

Kommentti: Aikahyppy 14.1.2026 ja mitään konkreettista rauhan edistämiseksi ei ole tapahtunut.

Nyt on aika näyttää, kuinka pitkälle golf-kaveruudella päästään

HS 21.11.2025

Eurooppa pyrkii nyt arvioimaan, miten Yhdysvaltojen laatimaan 28-kohtaiseen rauhan­suunnitelma­luonnokseen pitäisi suhtautua. Kommentit ovat syystä varovaisia, kirjoittaa HS:n toimittaja Elina Kervinen.

SAMOIHIN aikoihin, kun Yhdysvaltojen laatima Ukrainan rauhansuunnitelmaluonnos vuoti julkisuuteen, Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi lähetti videotervehdyksen. Siinä hän kertoi muun muassa puhuneensa torstaina tasavallan presidentti Alexander Stubbin kanssa. Pian hän odotti puhuvansa myös Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin kanssa.

Ja selvältä vaikutti, että Stubb – jonka suhde Trumpiin on tiivis – olisi diplomatiassa jälleen yksi keskeisistä eurooppalaisista pelaajista.

Axiosin raportoima rauhansuunnitelma

Axiosin mukaan suunnitelman pääarkkitehti on Yhdysvaltain erityislähettiläs Steve Witkoff.

Lue rauhan suunnitelma tästä.

Ihmemaa Oz (1939) – Fantasian ikiklassikko ja elokuvahistorian merkkipaalu

Frans. K

Ihmemaa Ozin arvostelut vuosikymmenittäin

1939 – Ensi-ilta Arvostelut olivat hyviä mutta eivät yksimielisen ylistäviä. Kehuttiin: Technicolor-värejä (“ennennäkemättömän loisteliaat”) Judy Garlandin charmia ja laulua visuaalista mielikuvitusta Kritiikkiä: osa kriitikoista piti tarinaa lapsenomaisena jotkut kokivat elokuvan “liian kalliiksi saturomantiikaksi” pituutta pidettiin hieman ongelmallisena Elokuva ei ollut massiivinen menestys ensi-iltavuonna – se tuotti kohtuullisesti, mutta ei kulttisuosiota vielä.

1940–1950-luku – Uudelleenjulkaisut ja kasvava arvostus

Kun elokuvaa alettiin esittää joka vuosi televisiossa 1956 alkaen, sen arvostus räjähti.

Kriitikot alkoivat pitää sitä: “modernina satuklassikkona” “amerikkalaisen elokuvan peruskivenä” “visuaalisena vallankumouksena” Tänä aikana elokuva alkoi nousta kansalliseksi ikoniksi USA:ssa.

1960-luku – Kulttuuri-ilmiö

Elokuva sai valtavaa suosiota nuorissa katsojissa ja populaarikulttuurissa. Arviot keskittyivät: sen fantasiaelementtien ajattomuuteen Judy Garlandin esityksen legendaarisuuteen “Somewhere Over the Rainbow” -laulun asemaan modernina klassikkona Elokuvasta tuli myös symboli viattomuudesta ja pakomatkasta todellisuudesta. Monet yliopistot analysoivat sitä kirjallisuustieteen ja psykologian näkökulmista.

1970-luku – Akateeminen renessanssi

Tänä aikana Ihmemaa Oz nousi elokuvatutkijoiden suosikiksi. Arvostuksissa korostuivat: Technicolor-tekniikan mestarillisuus tarinan rakenteellisen tasapainon analyysit symboliikan ja psykologisen tason tulkinnat (mm. Dorothy identiteetin etsijänä) Monet kriitikot kutsuivat elokuvaa yhdeksi kaikkien aikojen täydellisimmistä musikaaleista.

1980-luku – Kulttijohdon vahvistuminen

Elokuvan kulttuurinen asema vahvistui entisestään. Arvostelut korostivat: musiikkinumeroiden täydellistä koreografiaa käsin tehtyjen efektien taiteellista arvoa sen merkitystä amerikkalaisen elokuvan “kansallisena muistomerkkinä” AFI (American Film Institute) nosti elokuvan listoilleen: TOP 100 -elokuvia (#10) TOP 100 -lauluja (“Somewhere Over the Rainbow” #1)

1990-luku – Restaurointi ja kriitikoiden ylistys

4K-restauroinnit ja uudet versiot nostivat elokuvan arvostusta vielä korkeammalle. Arviot sanoivat: “värimaailma näyttää paremmalta kuin koskaan” “harva elokuva kestää ajan hammasta näin hyvin” “tarina on universaali ja ajaton” Rotten Tomatoes -tyyppiset listaukset (myöhemmin digiajassa): arvosanat lähellä 98–100 %

2000–2010-luku – Universaali mestariteos

Elokuva on nyt lähes yksimielinen kriitikkojen suosikki. Kriitikot ympäri maailmaa painottavat: visuaalisen ilmeen taiteellista arvoa Judy Garlandin yhden aikakauden ikonisimmista rooleista lyömätöntä musiikkia ja lavastusta vaikutusta lähes kaikkiin myöhempiin fantasia- ja musikaalielokuviin Monet elokuvan tekijät – Spielberg, Lucas, del Toro – siteeraavat sitä yhdeksi tärkeimmistä vaikuttajistaan.

2020-luku – Nykyaikainen arviointi

Nykyään Ihmemaa Oz on: 🎬 Yksi kaikkien aikojen kriitikoiden parhaaksi äänestämistä elokuvista BBC, AFI, Sight & Sound -listat lähes täydet pisteet arvostelusivustoilla 🎨 Huipputeos visuaalisessa historiassa Vaikka se tehtiin ilman digitaalitekniikkaa, se on edelleen: tunnistettava ikoninen esteettisesti vertaansa vailla opettajille ja elokuvakouluissa pakollista katsottavaa 🌍 Maailmanlaajuisesti siis: Ihmemaa Oz on nykyään: “Yksi koko elokuvahistorian tärkeimmistä ja rakastetuimmista teoksista.”

Miten 1939 saatiin näin ihmeellinen elokuva aikaan?

Käsin rakennetut pienoismallit
✔️ Vaijerit ja mekaaniset rakenteet
✔️ Optinen tulostin (optical printer)
✔️ Matte painting -taustat
✔️ Technicolor-kamera, joka loi satumaisen värikylläisyyden
✔️ Taidokkaat lavasteet, puvustus ja valaisu
✔️ Erittäin taitavat erikoistehoste- ja maskeeraustiimit
Eli kaikki oli fysiikan, maalauksen ja kameratekniikan mestarillista hyödyntämistä — ei mitään digitaalista.

Toto-koira oli erittäin hyvin koulutettu elokuvakoira, yksi aikansa parhaista

✔️ Toto oli oikeasti koira nimeltä Terry Rotu: Cairnterrieri Syntynyt 1933 Näytteli useissa elokuvissa, mutta tunnetuin rooli on Ihmemaa Oz
✔️ Miksi Toto käyttäytyy niin uskomattoman hyvin? Terry oli ammattimaisen koirakouluttajan Carl Spitzin omistama ja kouluttama. Spitz oli Hollywoodin tunnetuimpia eläinten kouluttajia, ja käytti: tarkkoja käskyjä (käsi- ja äänimerkit) palkitsemista (herkut & kehu) kohtauksen tarkkaa harjoittelua etukäteen nonverbaalista "hiljaista komennusta", ettei ääni kuulu kuvassa Terry hallitsi mm.: kävelemisen tarkassa rytmissä näyttelijöiden vierellä pysähtymisen tarkalle paikalle katsomisen tiettyyn suuntaan "reaktoimisen” Dorothyn puheeseen kohtausten toistamisen monta kertaa eri ottoihin
✔️ Hauska fakta Toto sai elokuvasta 125 dollaria viikossa, mikä oli tuohon aikaan enemmän kuin osa ihmisnäyttelijöitä sai. Judy Garland kiintyi Totohon niin paljon, että yritti adoptoida sen – mutta kouluttaja ei suostunut luovuttamaan.
✔️ Oliko Terryllä vaikeuksia kuvauksissa? Yksi tapaus: Yhdessä kohtauksessa näyttelijä astui vahingossa Totorin päälle, ja sen jalkaluuhun tuli pieni murtuma. Koira vietti pari viikkoa toipumassa Garlandin perheessä — Judy piti siitä koko ajan huolta.

Toto on tarinan ytimessä, ei vain sivuhahmo

Useimmat eläimet elokuvissa ovat sivurooleissa. Toto sen sijaan: on Dorothyn paras ystävä käynnistää koko juonen (pako koti-tilanteesta) seuraa mukana joka kohtauksessa reagoi aidosti tilanteisiin ja luo tunnesiteen katsojaan on sekä komediallinen että emotionaalinen hahmo Elokuva ei toimisi ilman Totoa.

Koira näytteli kuin “oikea näyttelijä”

Toto ei vain “ollut mukana”, vaan teki tarkkoja suorituksia: käveli täsmälleen oikean reitin pysähtyi oikeaan paikkaan katsoi oikeaan suuntaan toimi uskottavasti pelokkaana, uteliaana tai iloisena reagoi ihmisten puheeseen luonnollisesti Toto esiintyi paremmin kuin moni kouluttamaton aikuinen näyttelijä.

Etäällä aikansa tekniikasta – koiran piti olla täydellinen

Vuonna 1939 ei ollut: CGI:ta monta kamera-efektiä mahdollisuutta “korjata” jälkituotannossa Kaikki oli koiran todellista toimintaa. Ja Toto hoiti tehtävät poikkeuksellisen hyvin, vaikka: kuvaukset olivat pitkiä kohtaukset monimutkaisia lavasteet pelottavia (tornado, noita, apinat) monet otot tehtiin uudestaan ja uudestaan

Toto on ikoninen kulttuurihahmo

Lause “Toto, I’ve a feeling we’re not in Kansas anymore” on yksi maailman tunnetuimmista repliikeistä — ja se on osoitettu Totolle. Toto: näkyy julisteissa on osa jokaisen kohtauksen visuaalista dynamiikkaa esiintyy lukemattomissa parodioissa, viittauksissa ja meemeissä Hahmo on välittömästi tunnistettava.

Toto herättää voimakkaan tunnesiteen

Dorothyn kiintymys koiraan on aitoa. Katsojat kokevat: turvaa lohtua hellyyttä ystävyyden ja uskollisuuden tunteen Toto ei ole “söpö koriste”, vaan osa emotionaalista tarinaa.

Toton rooli oli laaja ja vaikea

Terry (koira) esiintyi: n. 17 eri lavasteessa yhdessä sadoista statistikoista ja eläimistä monissa erikoistehosteissa (vaijerit, savukoneet, tuulikoneet) laulu- ja tanssikohtauksissa, missä koiran piti pysyä musiikin ja näyttelijöiden rytmissä Harva eläinnäyttelijä on koskaan tehnyt näin laajaa roolia.

Toton vaikutuspopulaarikulttuuriin on valtava

Totoa pidetään: elokuvahistorian kuuluisimpana koirana kaikkien myöhempien “pääroolin koirien” esikuvana pop-kulttuurin symbolina uskollisuudesta jopa Hollywood-koirien koulutuksen standardina

Toto on legendaarinen, koska hän ei ollut vain koira elokuvassa — hän oli täysivaltainen näyttelijä, emotionaalinen voimakeskus ja koko Ihmemaa Ozin sydän. Jos haluat, voin kertoa myös: 🐾 miten Toto koulutettiin kohtauksiin (esim. noidan linnasta pakeneminen) 🐾 Toton elämän myöhemmistä vaiheista 🐾 mihin Terry haudattiin (mielenkiintoinen ja surullinen tarina)

Terry/Toto – koko tarina yhdellä kertaa

Terry oli yksi Hollywoodin parhaiten koulutetuista koirista

Terry (1933–1945) oli ammattikoira, jota koulutti tunnettu eläinkouluttaja Carl Spitz, sama joka koulutti koiria myöhemmin Lassie-elokuviin. Spitz käytti viheltimiä, käsimerkkejä ja hiljaisia komentoja, jotta koira saattoi näytellä kameran edessä ilman, että ohjaajan komennot kuuluivat äänessä.

Terry osasi mm.: kävellä täsmälleen tiettyyn kohtaan katsoa oikeaan suuntaan esittää pelkoa, iloa ja uteliaisuutta juosta näyttelijöiden luo täsmällisesti oikealla hetkellä pysyä liikkumatta vaikka ympärillä oli epäluonnollisia efektejä ja savua Hänen rauhallisuutensa ja tarkkuutensa teki hänestä ainutlaatuisen.

Terry oli lähes kuin yksi näyttelijöistä

Terry oli niin tärkeä elokuvan onnistumiselle, että hänellä oli: oma erityinen trailerinsa oma meikkivuoro (turkin laitto) oma palkkapussi Hän ansaitsi 125 dollaria viikossa, mikä oli enemmän kuin monet ihmisnäyttelijät sivurooleissa elokuvassa. Kun Judy Garland sanoi: “Toto, I have a feeling we're not in Kansas anymore”, Terry reagoi aivan kuin olisi oikeasti ymmärtänyt – tämä teki roolista uskomattoman elävän.

Koira loukkaantui kuvauksissa – mutta palasi silti

Yksi kuvauksista kaikkein rankimmista tarinoista: Kun Dorothy ja Toto pakenevat Lännen ilkeän noidan sotilaiden kanssa kohtauksessa, Terry joutui porukan jalkoihin ja sai jalan murtuman. Studio tarjosi tilapäisen sijaiskoiran, mutta Judy Garland kieltäytyi, koska: “Se ei näytä Totolta. Terry on ainutlaatuinen.” Terry toipui muutaman viikon ja palasi suoraan kuvauksiin. Garland vieraili melkein päivittäin koiran luona paranemisen aikana.

Judy Garland rakasti Terryä niin paljon, että halusi adoptoida hänet

Judy Garland kiintyi koiraan syvästi. Hän pyysi Carl Spitziltä, saisiko adoptoida Terryn omaksi koirakseen elokuvan jälkeen. Kouluttaja ei suostunut – Terry oli hänen “perheenjäsen ja työntekijä”. Garland kuitenkin vietti koiran kanssa paljon aikaa kuvauksissa, ja heidän lämpimän suhteen näkyy elokuvassa joka kohtauksessa.

Terryä käytettiin muissakin elokuvissa, mutta Toto jäi historialliseksi rooliksi

Ennen Wizard of Ozia Terry oli jo esiintynyt n. 10 muussa elokuvassa, mutta mikään niistä ei noussut yhtä legendaariseksi. “Ihmeenmaa Oz” teki hänestä: yksi elokuvahistorian kuuluisimmista eläimistä ikoninen “uskollinen kumppani” malliesimerkki koira­näyttelijän taidosta

Terry eli 12-vuotiaaksi ja hänet haudattiin Hollywood Hillsiin

Kun Terry kuoli 1945: hänelle tehtiin oma hautakivi paikka oli pitkään “Hollywoodin legendaarisin lemmikkien hauta” Hautakivi tuhoutui myöhemmin moottoritietyömaassa, mutta Oz-fanit pystyttivät uuden muistomerkin Terrylle 2011.

Miksi Toto on yksi kuuluisimpia eläinrooleja?

Syy koostuu monesta osasta: ⭐ Taito Terry teki asioita, joita eläinnäyttelijät harvoin pystyivät tuohon aikaan toteuttamaan. ⭐ Persoonallisuus Hän oli pieni, suloinen mutta samalla rohkea ja nokkela – täydellinen vastapaino Dorothyyn. ⭐ Tarinallinen merkitys Toto ei ollut “vain koira”, vaan: syy juonen käynnistymiseen (hän paljastaa Ilkeän noidan huhun ja saa tämän raivoon) Dorothyn tunneside maallinen kotiin välitön, aito reaktio kaiken taian keskellä ⭐ Hollywood-myytti Tarina loukkaantumisesta, Garlandin rakkaudesta ja poikkeuksellisesta taidosta loi myytin, joka elää edelleen.

Taustaa elokuvasta ja tuotantoajankohdasta

Ihmemaa Oz ilmestyi vuonna 1939, aikana jolloin digitaalitekniikkaa ei ollut lainkaan. Kaikki efektit toteutettiin käsityönä: mekaanisilla simulaattoreilla, optisilla tempuilla, kaksinkertaisilla filmaamisilla, lavasteilla, maalatuilla taustoilla ja innovaatioilla, joita pidettiin tuohon aikaan uskomattomina. Elokuva kuvattiin Technicolor-prosessilla, joka oli silloin kallis ja äärimmäisen vaativa tekniikka – kamerat olivat valtavia ja valon tarve niin suuri, että lavasteet lämpenivät jopa vaarallisen kuumiksi.

Efektit ilman digitaalitekniikkaa – kuinka elokuva tehtiin?

Tornado Tornado rakennettiin 8 metrin pituisesta musliinikankaasta, joka pyöritettiin mekaanisesti ja kuvattiin pienoismallien kanssa. Kuvaus tehtiin osittain tyhjiöillä ja osittain kaksinkertaisilla filmauksilla. Keltainen tiilitie ja Smaragdikaupunki Smaragdikaupunki ei ollut digitaalista, vaan: valtavia maalattuja taustoja läpikuultavia, valoa heijastavia pintoja vihreäksi sävytettyjä lamppuja ja filttereitä Noidan katoamiset ja taikatemput Kaikki tehtiin lavasteilla, luukuilla ja taukokuvauksella. Kun noita “katoaa savuun”, kamera pysäytettiin, näyttelijä poistui ja savu lisättiin. Siivekkäät apinat Käytettiin: pienoismalleja vaijereihin kiinnitettyjä stuntteja rotoskopointia (piirretty liike filmin päälle)

Hollywoodin ongelmat – erityisesti näyttelijöille

1930–40-luvuilla studiojärjestelmä oli armoton. Judy Garland koki mm.: tiukan ruokavalvonnan (häntä pidettiin “liian pyöreänä”) lääkitystä, jolla pidettiin vireystila korkealla 12–16 tunnin kuvauspäiviä vähäisen päätösvallan omaan uraansa Tämä johti Garlandin myöhempiin terveysongelmiin, joista on paljon dokumentteja.

Judy Garland (1922–1969) kuoli 47-vuotiaana lääkkeiden yliannostukseen.

Tarkka kuolinsyy Barbituraattien (unilääkkeiden) yliannostus Luokiteltu onnettomuudeksi, ei itsemurhaksi Kuolema tapahtui Lontoossa 22.6.1969 Lääkkeet aiheuttivat hengityslaman ja sydämen pettämisen. Garlandilla oli pitkäaikaisia terveys- ja lääkekierteitä, jotka liittyivät sekä rankkaan työtahtiin että henkilökohtaisiin ongelmiin.

Pillerikierre aloitettiin studiolla

MGM antoi hänelle: piristeitä (amphetamiineja), jotta hän jaksaisi pitkät kuvauspäivät unilääkkeitä, jotta hän saisi nukuttua Tämä aloitettiin 14–15-vuotiaana, ja se johti loppuelämän riippuvuuksiin.

Äärimmäinen laihdutuspakko

Garlandia pidettiin “ei tarpeeksi kauniina” Hollywoodin standardeihin: Hänelle annettiin tiukkoja dieettejä Ruoat lukittiin, ettei hän voisi syödä Ohjaajat kommentoivat hänen painoaan ja ulkonäköään jatkuvasti (kutsuttiin mm. “pullukaksi”) Tämä johti syömishäiriöihin ja hyvin heikkoon minäkuvaan.

Kohtuuton työtahti

Teini-ikäisenä hän kuvasi: elokuvia päivisin laulunumeroita iltaisin radiota ja PR-tilaisuuksia välissä Päivät saattoivat kestää 16–18 tuntia, lähes ilman lomia.

Henkinen kontrolli ja manipulointi

MGM piti häntä jatkuvasti valvonnassa: studio määräsi hänen vaatteensa, seuralaisensa, jopa ystävänsä julkisuuskuva rakennettiin täysin studion ehdoilla hänelle ei annettu “tavallista nuoruutta”

Seksuaalinen häirintä

Garland kertoi aikuisena, että jotkut studion miehistä tekivät hänelle ei-toivottuja lähentelyjä, kun hän oli alaikäinen. Hänellä ei ollut valtaa kieltäytyä.

Garland kertoi aikuisena, että jotkut studion miehistä tekivät hänelle ei-toivottuja lähentelyjä, kun hän oli alaikäinen. Hänellä ei ollut valtaa kieltäytyä.

Vaikka hän oli MGM:n suurimpia tähtiä: studio pidätti suuren osan tuloista hänen raha-asioitaan kontrolloitiin, eikä hän päässyt itse päättämään niistä Tämä vaikutti myöhemmin siihen, että hänellä oli talousvaikeuksia uran loppupuolella.

Lopputulos

Hollywood loi hänestä tähden — mutta sama systeemi murensi hänen fyysisen ja psyykkisen terveytensä, ja se johti aikuisena: riippuvuuksiin mielenterveysongelmiin romahtaneisiin ihmissuhteisiin työkyvyn heikkenemiseen Jos haluat, voin kertoa myös: 🔹 mitä tapahtui Judy Garlandin viimeisinä vuosina 🔹 miten hänen lapsensa (Liza Minnelli, Lorna Luft) ovat kuvanneet hänen kohtaloaan 🔹 miten Hollywoodin toimintatavat ovat muuttuneet hänen aikansa jälkeen.

Liza Minnelli on (2025, 79 vuotta) Judy Garlandin tytär

Liza May Minnelli Syntynyt 12. maaliskuuta 1946 Isä: elokuvaohjaaja Vincente Minnelli Äiti: Judy Garland Liza Minnellistä tuli myöhemmin itsekin kuuluisa näyttelijä ja laulaja, mm. Cabaret-elokuvasta (1972), josta hän voitti Oscar-palkinnon.

2020-luku ja muutos: #MeToo, Time’s Up ja toimenpiteet

#MeToo 2017 ja sen merkitys

Harvey Weinsteinin laajamittaiset syytökset syksyllä 2017 toimivat katalysaattorina.

#MeToo on alun perin Tarana Burken lanseeraama (2006), mutta se levisi globaaliksi liikkeeksi juuri 2017 sosiaalisen median kautta, kun monet julkiset henkilöt – myös näyttelijät – alkoivat puhua kokemuksistaan. YLE:n artikkeli kuvaa, miten syksyllä 2017 seksuaalisen ahdistelun laajuus elokuva-alalla paljastui ja muutospainetta syntyi.

Organisaatiot ja instituutiot: Time’s Up

Time’s Up -järjestö perustettiin 1. tammikuuta 2018 vastauksena Weinstein-skandaaleihin ja laajempaan #MeToo-liikkeeseen. Wikipedia Time’s Up perusti oikeudellisen tukirahaston (Legal Defense Fund), jonka tarkoituksena on auttaa seksuaalisen häirinnän uhreja ja edistää työpaikkojen tasa-arvoa. Wikipedia Time-artikkeli (Time-lehti) selittää eron #MeToo-liikkeen ja Time’s Upin välillä: #MeToo keskittyy erityisesti kertomuksiin ja kokemuksiin, kun taas Time’s Up pyrkii institutionaalisiin ja taloudellisiin muutoksiin.

Dokumentit, tutkimus ja jatkuva kritiikki

Dokumentti An Open Secret (esitetty jo ennen 2017) tuo esiin lapsinäyttelijöihin ja nuoriin elokuva-alan työntekijöihin kohdistuvaa hyväksikäyttöä. Wikipedia Toisaalta nykyään tehdään myös dokumentteja, joissa haastatellaan selviytyjiä ja nostetaan esiin järjestelmällisiä rakenteita. Esimerkiksi ohjaajat Kirby Dick ja Amy Ziering ovat tuottaneet tällaisia dokumentteja. Myös akateemisia tutkimuksia on – esimerkiksi liikkeen vaikutuksesta #MeToo-tarinoihin ja median tapaan käsitellä vallan väärinkäyttöä. Raportit osoittavat, että vaikka tietoisuus on kasvanut, vastuu ja tilivelvollisuus eivät välttämättä ole seuranneet tarpeeksi: esimerkiksi viimeaikainen Hollywoodin komission tutkimus (pj. Anita Hill) osoitti, että monet epäkohdat jatkuvat.

Mitä turvallisuuskäytäntöjä on muutettu tuotannoissa #MeToo:n jälkeen

Intimacy Coordinators (“läheisyysohjaajat”)

Yksi merkittävimmistä muutoksista on intiimikoordinaattoreiden (“intimacy coordinators”) roolin vahvistuminen tuotannoissa. Näiden henkilöiden tehtävänä on huolehtia siitä, että intiimit kohtaukset (seksikohtaukset, alastomuus, fyysinen läheisyys) käsitellään turvallisesti, suostumuksesta ja selkeistä rajoista huolehtien.

Esimerkiksi Feminist Media Studies -artikkeli osoittaa, että HBO teki vuonna 2018 intiimikoordinaattorin läsnäolon pakolliseksi kaikilla tuotannoilla, joissa oli seksikohtauksia, alastomuutta tai fyysistä läheisyyttä.

Intimacy-koordinaattorit eivät ole vain “turva”, vaan he toimivat myös liittolaisina näyttelijöiden ja tuotannon välillä: he osallistuvat koreografiaan, suunnitteluun ja varmistavat, että kaikki osapuolet tuntevat olonsa mukavaksi.

Lisäksi PBS:n artikkelin mukaan tällaiset koordinaattorit auttavat tekemään kohtauksista “turvallisempia lavastettuja tansseja” kuin spontaania seksiä.

On kuitenkin myös kritiikkiä: osa näyttelijöistä (esim. Gwyneth Paltrow) on sanonut intiimikoordinaattoreiden rajoittavan luovuutta ja spontaanisuutta.

Käytännöt häirinnän ennaltaehkäisyyn (“Respect on Set”)

Hollywood Commission (entiseen nimeltään Hollywood Commission on Eliminating Sexual Harassment and Advancing Equality) on luonut Respect on Set™ -ohjelman. Tämä tarjoaa tuottajille ohjeita, koulutusta sekä politiikkamalleja häirinnän ehkäisyyn ja puuttumiseen tuotannoissa.

Heidän sivuillaan on valmiita mallipolitiikkoja (esim. “Sample Workplace Conduct Policy”), joita tuotantoyhtiöt voivat soveltaa työpaikallaan.

Esimerkiksi IATSE (International Alliance of Theatrical Stage Employees) ja pienten budjettien tuottajat ovat sopineet alakomitean perustamisesta tukemaan juuri “Respect on Set” -käytäntöjen levittämistä.

Koulutus ja raportointijärjestelmät

Tuottajaliitot tarjoavat “set etiquette” -koulutusta, jossa käsitellään häirintää ja työpaikkakäyttäytymistä. Esimerkiksi The Producers Guildin koulutus sisältää konkreettisia esimerkkejä ja harjoituksia siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä kuvauksissa.

Bystander-interventiokoulutusta ollaan myös lisätty, miten tunnistaa epäasiallista käyttäytymistä ja puuttua siihen tehokkaasti.

Alan kulttuurin kartoitus ja seuranta

Hollywood Commission teki uuden laajan kyselytutkimuksen vuonna 2022–2023 (“2022-23 Entertainment Industry Survey”) yli 5 200 alan työntekijältä saadakseen kuvan, miten kulttuuri on muuttunut.

Tulokset osoittavat, että tietoisuus siitä, mikä käytös on epäasiallista, on kasvanut, samoin kuin tieto siitä, kuinka raportoidaan huolia: 82 % vastaajista ilmoitti tietävänsä “hyviä käytäntöjä” tai rajatonta käytöstä, ja 74 % sanoi tietävänsä, miten ilmoittaa epäasiallisesta kohtelusta.

Toisaalta luottamus tilivelvollisuuteen on edelleen heikko: vain 31 % uskoo, että “vallassa olevat häiritsijät” todella tulevat vastuuseen.

Esityspolitiikat tuotanto-ohjeistoissa

ReFrame Resource -järjestö on myös julkaissut mallipolitiikan (“Workplace Conduct Policy”), joka pyrkii tukemaan tasa-arvoisia ja häirinnästä vapaita tuotantoympäristöjä.

Kansainvälisestikin ILO (Kansainvälinen työjärjestö) on tuonut esiin sektorikohtaisia ehdotuksia viihdeteollisuudessa seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi.

Turvakäytännöt alaikäisten kanssa (intimacy-ohjaus)

Uudemmassa tutkimuksessa (2024) on ehdotettu ohjeita “intimacy in performance” -työskentelyyn alaikäisten näyttelijöiden kanssa.

Tällainen kehitys osoittaa, että ala pyrkii ottamaan yhä vakavammin myös alaikäisten suojelun intiimeissä kohtauksissa.

Missä haasteita edelleen on – eli oleellisia puutteita tai “kipukohtia”

Vaikka käytäntöjä on otettu käyttöön, luottamus on puutteellinen. Kuten Hollywood Commissionin uusimmassa kyselyssä todettiin: monet eivät usko, että korkea-arvoiset häiritsijät joutuvat vastuuseen.

Ilmoituskynnys on yhä suuri: osa vastaajista raportoi, ettei raportoitu kokemuksia, koska ei uskonut, että mitään tapahtuisi.

Intimacy-koordinaattoreiden rooli ei ole täysin vakiintunut kaikilla tuotannoilla eikä kaikilla eläytymistasoilla ole yhtenäistä normia, mikä voi johtaa epätasaiseen soveltamiseen.

Joissain tapauksissa “turvallisuustoimet” saatetaan nähdä byrokraattisena rasitteena tai luovuutta rajoittavana tekijänä (kuten joidenkin vanhempien näyttelijöiden kritiikki).

Myös resurssikysymykset: erityisesti pienemmissä tuotannoissa ei välttämättä ole varaa tai prioriteettia palkata intiimikoordinaattoria tai järjestää kattavaa koulutusta.

Onko tapahtunut oleellisia muutoksia vuoteen 2025 mennessä?

Kyllä, merkittäviä muutoksia on tapahtunut: vähintään muodolliset käytännöt, kuten intiimikoordinaattorit, raportointipolitiikat, koulutukset, ja “Respect on Set” -ohjelmat, ovat yleistyneet.

Tietoisuus on kasvanut: työntekijöiden tietoisuus hyväksymättömästä käytöksestä ja mahdollisuudesta raportoida on parantunut, mikä on positiivinen signaali kulttuurimuutoksesta.

Tilivelvollisuus on kuitenkin edelleen haaste: muutokset eivät välttämättä ole riittäneet vakuuttamaan työntekijöitä siitä, että häiritsijät joutuvat vastuuseen tai että raportointi johtaa konkreettisiin seuraamuksiin.

Muutos näyttää olevan toistaiseksi rakenteellinen ja kulttuurinen, ei pelkästään yksilötasolla. Monet toimenpiteet ovat ennaltaehkäiseviä (koulutus, politiikka, koordinointi), mutta järjestelmän laajassa muutoksessa on edelleen aukkoja.

Trump hyväksyi Epstein-asiakirjojen julkistamisen

HS 20.11.2025

Vieläkään ei ole silti selvää, julkistetaanko kaikkia asiakirjoja.

Trumpin allekirjoituksesta huolimatta ei ole kuitenkaan selvää, että kaikki asiakirjat oltaisiin piakkoin julkistamassa. Julkistamista vaativassa laissa on useita poikkeuksia, joiden perusteella esimerkiksi meneillään oleviin tutkintoihin liittyviä aineistoja voidaan jättää julkistamatta, ketovat The New York Times ja The Washington Post.

EPSTEIN-AINEISTON julkistamiseen liittyvä kiista on ollut Trumpille paha poliittinen painolasti. Trump lupasi kannattajilleen ennen viime syksyn presidentinvaaleja, että hän julkaisee asiakirjat, mutta tultuaan presidentiksi hän ei ole tehnyt niin.

Kommentti: Jeffrey Epstein -tapauksessa (“Epstein case”) on kyse laajasta ja vuosikymmeniä jatkuneesta alaikäisiin kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäyttöverkostosta, jossa Epstein — varakas sijoittaja, jolla oli yhteyksiä politiikan, talouseliitin, tiedemaailman ja viihdeteollisuuden huipulle — käytti asemaansa hyväkseen saadakseen ja välittääkseen alaikäisiä tyttöjä seksuaalisiin tekoihin.
Kuka oli Jeffrey Epstein?
Jeffrey Epstein oli yhdysvaltalainen sijoittaja ja varakas liikemies, jonka sosiaalisiin piireihin kuuluivat: poliitikot (mm. Clinton, Trump, Alan Dershowitz, Ehud Barak) miljardöörit kuninkaalliset (mm. Britannian prinssi Andrew) Hollywood-henkilöt huippuyliopistojen professorit Hänet tunnettiin “verkostoijana”, joka järjesti ylellisiä juhlia ja tapaamisia, mutta hänen varsinainen varallisuuden alkuperä on yhä epäselvä.
Mitä Epstein teki?
Häntä syytettiin ja myöhemmin todettiin syylliseksi: Alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä Alaikäisten kaupallisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä Seksikaupan ja ihmiskaupan järjestämisestä Verkoston ylläpitämisestä, jossa hankittiin alaikäisiä tytöjä varakkaille miehille Toiminta jatkui ainakin 1990-luvulta 2010-luvulle asti. Epsteinin läheisin yhteistyökumppani oli Ghislaine Maxwell, joka myöhemmin tuomittiin 20 vuodeksi vankeuteen tyttöjen värväämisestä.
Miksi tapaus on niin merkittävä?
Koska Epsteinillä oli pääsy eliittiin, ja monet vaikutusvaltaiset henkilöt ovat tavalla tai toisella yhdistettyjä häneen (lentolistat, juhlat, yksityissaari, kuvat). Keskeinen kysymys on: Kuka tiesi mitä Epstein teki — ja ketkä osallistuivat siihen? Tämä aiheuttaa edelleen poliittisia paineita ja spekulointia, koska moni hänen verkostossaan ollut henkilö on vaikutusvaltainen ja haluaa pitää nimensä poissa keskustelusta.
Miksi Epstein “pääsi kuin koira veräjästä” niin kauan?
Hän sai vuonna 2008 erittäin lievän “erityiskohtelun” Floridassa, jossa liittovaltion syytteet käytännössä haudattiin. Tuolloin syntyi kuuluisa “non-prosecution agreement” (NPA) — sopimus, joka käytännössä suojasi häntä ja hänen mahdollisia yhteistyökumppaneitaan todellisilta seuraamuksilta. Tämä herätti valtavan kohun myöhemmin. Toimia pidettiin suojeluna: tapausta tutkineet journalistit löysivät viitteitä siitä, että Epsteiniä suojeltiin hänen verkostojensa takia.
Epsteinin kuolema (2019)
Epstein kuoli tutkintavankeudessa, virallisesti itsemurhaan. Tapaus herätti valtavasti epäilyksiä, koska: kamerat hänen sellinsä ulkopuolella eivät toimineet juuri sinä yönä vartijat “nukahtivat” Epstein oli aiemmin löytynyt kuristusjälkien kanssa hän oli erittäin korkeaprofiilinen vanki hänen kuolemansa esti monien muiden mahdollisen paljastumisen Tämän vuoksi häntä koskevat teoriat ja epäilyt ovat olleet jatkuvia.
Mitä tapahtuu vuonna 2024–2025? Tähän asti on tullut uusia asiakirjoja ja listoja (mm. todistajalausuntoja, lentopäiväkirjoja, nimiä, vierailijoita). Osa nimistä on nyt julkisia mustien laatikoiden purkamisen jälkeen. Ghislaine Maxwell valittaa tuomiostaan. Useita siviilikanteita käsitellään edelleen. Lisäsyytteitä epäillään, mutta monia nimiä ei ole vielä tutkittu julkisesti. Esimerkiksi: Tuomioistuimet ovat julkaisseet uusia dokumentteja (mm. “Epstein Files”). Useat korkean profiilin nimet ovat joutuneet median huomion kohteeksi.
Miksi tapaus puhututtaa edelleen? Koska kysymys ei ole vain yhdestä miehestä — vaan verkostosta ja vallasta. Epstein oli “portinvartija”: hän järjesti alaikäisiä miehille, jotka olivat yhteiskunnan huipulla. Tämä tekee tapauksesta: poliittisesti arkaa moraalisesti järkyttävää oikeudellisesti monimutkaista historiallisesti merkittävän esimerkin siitä, miten valta voi suojella rikollista toimintaa Siksi monet pelkäävät, että kaikkia nimiä ei koskaan tuoda oikeuteen.

Mitä merkittäviä asioita tiedostoista on paljastunut

Nimet ja yhteydet
Unsealed-asiakirjoissa on mainintoja “korkean profiilin” nimistä (esimerkiksi prinsseistä, poliitikoista ja liike-elämän ihmisistä), mutta se ei tarkoita automaattisesti, että kaikki nimet olisivat rikoksista syytettyjä.

Al Jazeera raportoi, että asiakirjoissa on noin 150 henkilöä, joita mainitaan Epstein-yhteyksissä. Asiakirjat eivät ole “asiakaslista”, jossa olisi luettelo Epsteinistä hyväksikäyttöä tilaavista miehistä, kuten usein netissä spekuloidaan.

Monissa asiakirjoissa nimet mainitaan kontekstissa, joka ei liity suoraan rikoksiin — esimerkiksi todistajina, siviilijutuissa tai tutkinnassa. Lähtöaineistossa on myös lennonlokeja ja Epsteinin yhteystietolistoja.

On esitetty lainsäädäntöä, kuten “Epstein Files Transparency Act”, jolla pyritään pakottamaan hallitus julkaisemaan lisää asiakirjoja. Apulaisasioita: oikeusministeri Pamela Bondi on vaatinut, että FBI luovuttaa “täydet Epstein-tiedostot” (mukaan lukien äänitallenteet ja videot).

• Euronews – Epstein-asiakirjat julkistettu
  
• The Guardian – Julkistetut nimet
  
• The Guardian – Asiakirjojen sisältö vähemmän skandaalinen
  
• CNBC – Toinen asiakirjasarja avattu
  
• Al Jazeera – Ketkä mainitaan asiakirjoissa
  
• GovFacts – Mitä Epstein Files sisältää
  
• Business Insider – Salatut asiakirjat ja politiikka
  
• Wikipedia – Epstein Files Transparency Act
  
• US DOJ – Virallinen dokumentti

Väärinkäytösten kaari: 1930-luvulta #MeToo ja Epsteinin aikakauteen

Elokuva- ja viihdeteollisuuden hyväksikäyttöhistoria ulottuu lähes yhtä kauas kuin itse elokuvabisnes. Jo 1930–40-luvuilla nuoret näyttelijät ja studiomaailmaan tulleet lahjakkuudet joutuivat kohtaamaan vallankäyttöä, painostamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä, joka pysyi pitkään piilossa studiolakien, sopimuskäytäntöjen ja median vaientamisen vuoksi. Aikakauden suurten tuotantoyhtiöiden suljettu järjestelmä suojeli ennen kaikkea omia kasvojaan — ei niitä ihmisiä, joiden kustannuksella järjestelmä toimi.

Sama perinne jatkui vuosikymmenten halki. Eri aikakausina esiin nousseet tapaukset saattoivat hetkellisesti järkyttää yleisöä, mutta järjestelmätason muutokset jäivät usein vähäisiksi: vallan keskittyminen, hierarkkinen tuotantorakenne, pelon ilmapiiri ja usko siihen, ettei väärinkäytöksistä kannattaisi puhua, pitivät ongelmat elossa. Vasta 2000-luvun lopulla ja erityisesti 2010-luvun #MeToo-liikkeen myötä tapahtui todellinen käänne, kun uhrit alkoivat tulla julkisuuteen suurissa joukoissa ja studioiden oli pakko tarkistaa toimintamallejaan.

2020-luvulla turvallisuuskäytännöt ovat parantuneet: intiimikoordinaattorit, selkeämmät raportointikanavat, nollatoleranssia korostavat sopimukset ja itsenäiset tutkintamenettelyt ovat yleistyneet. Silti ala kamppailee yhä rakenteellisten ongelmien kanssa, ja vallankäytön epäsymmetriaa esiintyy edelleen – osin siksi, että kulttuuriset ja taloudelliset voimasuhteet muuttuvat hitaasti.

Epstein-asiakirjojen julkistaminen muistuttaa, että väärinkäytökset eivät koskaan ole olleet vain elokuva-alan sisäinen ongelma. Kyse on laajemmasta, kansainvälisestä verkostosta, jossa valta, raha ja vaikuttajat ovat voineet toimia pitkään ilman riittävää valvontaa. Samalla se osoittaa, kuinka tärkeää on, että epäselviä kokonaisuuksia avataan julkisuudelle ja tutkitaan riippumattomasti.

Voidaanko hyväksikäyttö kitkeä kokonaan? Todennäköisesti ei — mikään ala ei tule olemaan täydellinen. Mutta kehitys osoittaa, että suunta on oikea: yhä useammat uskaltavat kertoa kokemuksistaan, yleisö ei enää hyväksy vaientamista, ja lainsäädäntö sekä tuotantoyhtiöiden käytännöt muuttuvat hitaasti mutta varmasti. Muutos ei synny yhdestä kampanjasta tai yksittäisestä paljastuksesta, vaan pitkästä, sukupolvia kattavasta prosessista.

Sen jatkuminen edellyttää jatkuvaa valppautta ja halua korjata järjestelmiä, jotka ovat liian pitkään sallineet väärinkäytökset tapahtua katseilta piilossa. Vaikka tie on pitkä, suunta on viimein kohti avoimuutta, vastuullisuutta ja turvallisempaa työympäristöä kaikille.

Niinistön avaus yllätti – kuka voisi edustaa Eurooppaa Kremlissä?

IS 11.11.2025

Presidentti Sauli Niinistö rikkoi tiistaina tabun. Hän sanoi Ylen haastattelussa, että Euroopalla voisi olla syytä keskustella suoraan Moskovan kanssa.

Paria yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta Euroopan johtajat ovat välttäneet tätä siitä lähtien, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnistyi kohta neljä vuotta sitten. Ehtona neuvotteluille pidettiin, että Venäjän joukot vetäytyvät koko Ukrainasta.

Niinistö kuitenkin pitää jopa hassunkurisena tilannetta, jossa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump keskustelee Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa, samaan aikaan kun eurooppalaiset kavahtavat tätä.

– Mutta Trump keskustelee, ja sitten me menemme kuuntelemaan, että mitäs puhuitte. Ja pelätään samalla vähän, etteivät puhu Euroopasta yli Euroopan, Niinistö ihmetteli.

Uhka ilmasta

HS 2.11.2025

Nimi kaikui Las Vegasiin kokoontuneelle kymmentuhatpäiselle yleisölle: Mikhoo Haiphonen. Valonheittimet värjäsivät suuren urheiluareenan dramaattisesti violetiksi

Mikko Hyppönen oli kutsuttu puhumaan tietoturva-alan kansainväliseen konferenssiin Black Hat USA:han. Hän oli päivän Keynote Speaker.

Noissa piireissä se tarkoittaa sitä, että Hyppöstä pidettiin hyvin tärkeänä vaikuttajana kyberturvallisuusalalla. Black Hat USA on yksi suurimmista ja arvostetuimmista alan tapahtumista.

”Nimeni on Mikko”, Hyppönen aloitti tuttavallisesti.

Hänellä oli yllään sininen liivipuku. Pitkät hiukset olivat poninhännällä. Hän ei ole leikkauttanut niitä lyhyiksi aikuisiällä kuin kerran. Silloinkaan hän ei ollut oikeastaan halunnut, poninhäntä katkaistiin hyväntekeväisyyshuutokaupassa Malesiassa.

Hyppönen kaivoi puvuntakin povitaskusta tietokonelevykkeen. Yleisössä oli niin nuoria ihmisiä, että hän selitti, mikä se oli.

Näistä lerpuista, hän kertoi, levisivät ensimmäiset tietokonevirukset.

Usein hän tiesi senkin, mistä ne tulivat. Aluksi Kiinasta. Sitten yhä useammin Venäjältä.

Aluksi Hyppönen ajatteli, että sota Ukrainassa muistutti hämmästyttävästi toista maailmansotaa. Oli tykistöä ja sotilaita juoksuhaudoissa. Rynnäkkökivääreitä, käsikranaatteja.

Droonit tappavat Ukrainassa enemmän ihmisiä kuin kaikki perinteiset aseet yhteensä. Joissakin taisteluissa jopa 80 prosenttia kuolemista johtuu drooneista. Droonien takia sodan kolmantena vuotena kuoli enemmän ihmisiä kuin kahtena ensimmäisenä yhteensä.

Stubbin viesti Venäjälle pakotteita rikkovassa Kazakstanissa: ”Me emme lopeta”

HS 30.10.2025

Presidentti Stubb kertoi vieneensä Kazakstaniin viestiä Valkoisesta talosta ja nostaneensa keskusteluun myös ihmisoikeustilanteen.

MIKÄ Suomen ja kansainvälisen politiikan keskiöön nousseen tasavallan presidentin Alexander Stubbin rooli on Ukrainan rauhanponnistuksissa?

Kulisseissa käydään keskusteluja, ja Stubbilla on keskeinen rooli kansainvälisessä diplomatiassa.

Uutistoimisto Bloomberg kertoi viime viikolla, että EU:lla on uusi 12-kohtainen rauhansuunnitelma Ukrainaan. Sittemmin moni kansainvälinen viestin kertoi yksityiskohtia suunnitelman sisällöstä.

Kiinnostavaa oli se, että moni mainitsi suunnitelman olevan alun perin lähtöisin Suomesta.

Kiinan kiristyskeino

HS 29.10..2025

Yhdysvallat – ja koko maailma – pysähtyisi ilman harvinaisia maametalleja, joita on käytännössä vain Kiinalla. Se on Donald Trumpille tukala asetelma, kun hän torstaina tapaa Kiinan johtajan, kirjoittaa kirjeenvaihtaja Matilda Jokinen.

Ranskalainen Paul-Émile Lecoq de Boisbaudran oli selvästi tyytyväinen itseensä vuonna 1886. Hän oli löytänyt uuden alkuaineen ja nimesi sen tilanteen vaatimalla tavalla: Dysprosium.

Kreikan dysprositos tarkoittaa ”vaikeasti saatavissa olevaa”.

Ranskalainen kemisti tuskin aavisti, että aikojen saatossa dysprosiumista kehittyisi vielä kuuma geopoliittinen kysymys.

1800-luvulla kyseinen harvinainen maametalli oli lähinnä tutkijoiden laboratorioissa ihastelema kuriositeetti, jolla sen paremmin Saksan Otto von Bismarckin kuin Yhdysvaltain presidentin Grover Clevelandinkaan ei tarvinnut vaivata päätään.

Toisin on nyt.

Dysprosiumia tarvitsevat niin vihreä siirtymä kuin sotateollisuuskin. Niinpä se ja muut harvinaiset maametallit ovat ratkaisevassa roolissa torstaina, kun presidentit Donald Trump ja Xi Jinping kohtaavat Etelä-Korean Busanissa.

Twin Peaks

Frans. K

Twin Peaksin alkuperäissarja (David Lynchin ja Mark Frostin luoma, 1990–1991) esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1991, ja sen jälkeen uusintoja on näytetty useaan otteeseen Ylen kanavilla, kuten TV1:llä ja Teemalla.

Ensiesitys: keväällä 1991, heti sarjan Yhdysvaltain alkuperäisen kauden jälkeen. Uusinnat: 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuolella YLE TV1:llä. 2017: Yle Teema & Fem esittivät uusintana alkuperäisen sarjan ennen Twin Peaks: The Return -jatko-osaa.

Twin Peaks on kummallinen pikkukaupunki. Kun 51 200 asukkaan paikkakunta saa ihmeteltäväkseen suosikkityttönsä Laura Palmerin murhan, ei mikään enää ole entisellään. Tai sitten on, mutta vasta murhan jälkeen paljastuu kuinka asiat todellisuudessa ovat aina olleetkin.

Twin Peaks sai Suomessa varsin merkittävän vastaanoton sen ensimmäisen esityksen yhteydessä.

Lehtiartikkelin mukaan sarjan esitys Suomessa vuonna 1991 “saavutti Suomessakin merkittävän suosion”.

Kulttuurisivuston mukaan sarjan ilmestyminen Suomessa oli “murroshetki televisiosarjakerronnassa”, ja kirjoittaja kertoo, että “Sadattuhannet ihmiset ympäri maailmaa kokivat Twin Peaksin tapahtumat voimakkaasti” — ja refiereeraa Suomenkin tilanteeseen.

Yksi lehtiartikkeli mainitsee, että hankalana ohjelmapaikkana (iltaa myöhemmin) esitetystä sarjasta sai parhaimmillaan yli 700 000 katsojaa vaikka olikin lapsilta kielletty ja monille liian pelottava.

Näistä tiedoista voidaan päätellä, että sarja onnistui luomaan jonkinlaisen kulttimaineen ja huomion jo ensimmäisellä Suomessa esityskierroksellaan — se ei välttämättä ollut valtamedian supermegahit kaikkialla, mutta sen vastaanotto oli selvästi poikkeuksellisen aktiivinen suomalaisessa tv-kulttuurissa tuohon aikaan.

-----------------------------

Uutisarkisto

Ylös